Erityiset oppijat Suomessa ja Tansaniassa

Standard

Eilen osallistuin HAMKin verkkokokoukseen  Yksilöllisten oppimistarpeiden tunnistaminen -opintojaksolla. Tämä aihealue sisälsi paljon minulle uutta asiaa, ja olinkin erityisen motivoitunut osallistumaan yhteiseen ja yksilölliseen opiskeluun. Opintopiirimme valmisteli (pidimme neljä omaa verkkopalaveria Skypessä) Prezi-esityksen, jossa selvitimme, mitä on monialainen yhteistyö ja miten se toteutuu oppilaitoksissa. Minun “caseni” oli Meru Primary School täällä Tansanian Arushassa. Lisäksi oli pari ammatillisen oppilaitoksen esimerkkiä Suomesta. Ero on selvä: Suomessa on pitkälle kehittynyt monialaisen tuen ja oppilashuollon järjestelmä prosesseineen ja toimintamalleineen, täällä Tansanissa, ainakin valtion oppilaitoksissa, vastuu on opettajilla. Rehtorikaan ei aiheeseen juurikaan ehdi puuttua, hänellä on hallinnossa kädet täynnä töitä.

Täällä Meru Primaryssa Kuurojen yksikön oppilaat tulevat kouluun hyvin erilaisin valmiuksin, välillä puuttuu paljon käsitteitä, käytössä on vain vanhempien ja lapsen yhdessä kehittelemä “oma kieli”. Opettajat ovat hyvin kokeneita, he testaavat ja arvioivat oppilaan valmiuksia keskustellen vanhempien kanssa. He laativat yksilöllisen opiskelusuunnitelman kiswahilin kielen, matematiikan, englannin ja biologian (science) opiskeluun. Ryhmät ovat onneksi pieniä, 6-8 oppilasta, joten opettajalla on aikaa eriyttää opetusta ja auttaa yksilöllisesti. Lisäksi käytössä on hyvä digitaalinen välineistö ja verkkoyhteys sekä usein vielä ICT-asiantuntijan tuki ja apu.

Tansanian (valtion) ammatillisissa ja toisen asteen oppilaitoksissa tilanne on huomattavasti haastavampi erityisille oppijoille: he ovat samoissa, suurissa (esim. 70 opiskelijaa) ryhmissä “main streamin” kanssa, eikä tukea juurikaan ole. “Dropouteja” on paljon. Toisaalta täytyy todeta, että eilisen verkkokokouksen jälkeen Suomen tilannekin tuntui haastavalta: määrärahoja kuraattorien ja psykologien palkkaamiseen on leikattu ja vakavia mielenterveyden ongelmia ei pystytä aina ennakoimaan. Uhkaaviakin tilanteita sattuu. – Kyselin vastaavista tilanteista täällä Tansaniassa, niitä ei edes tunnistettu: opiskelijat ovat äärimmäisen motivoituneita, eikä opettajaa uhata fyysisesti eikä henkisesti. Osassa oppilaitoksista on myös käytössä ruumiillinen kuritus, joten pelkokin saattaa oppijaa ohjata. – Onneksi täällä Meru Primaryn kuurojen yksikössä ei käytetä ruumiillista kuritusta ja pedagoginen ote on kannustava ja aktivoiva!

Opintojakson tavoitteet olivat kunnianhimoiset, mutta koen ainakin osaksi ne saavuttaneeni: tunnen nyt Suomen (ja Tansanian) oppilashuoltoa ja moniammatillista yhteistyötä (tai sen puutetta) huomattavasti enemmän, tunnistan paremmin erityisen tuen tarpeita ja osaan tarvittaessa laatia HOJKSin yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa.

Advertisements

One thought on “Erityiset oppijat Suomessa ja Tansaniassa

  1. Olipa mielenkiintoista kuulla kommenttesi sekä verkkoistunnon aikana että lukea niitä blogistasi. Tansaniassa tilanne on varmaan lähtökohtaisesti aika erilainen kuin suomessa mutta pohjimmiltaan erityisen tuen maailmassa asiat ja ilmiöt ovat universaaleja, tosin voimakkaasti kulttuurisdonnaisia. Näin suomalaisen erityisen tuen konkarina on tervehdyttävää kuulla, että myös Afrikassa tehdään koulutustyötä suurella sydämmellä ja hyvällä osaamisella. Hyvää jatkoa sinulle Aino.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s