Oppimisen ja osaamisen arvioinnista

Standard
Tämän 3 opintopisteen laajuisen osion tavoitteet olivat:

“Opettajaopiskelija suunnittelee opiskelijoiden oppimisen ja osaamisen monipuolisen arvioinnin, hän suunnittelee palautteen annon ja toteuttaa oman koulutusasteensa osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen periaatteita sekä tukee oppijoidensa itsearviointitaitojen kehittymistä.”

Minun opiskelijani ovat opetuksen ammattilaisia: yleissivistävän puolen ja ammatillisten alojen opettajia. Opetan heille digiteknologian pedagogisesti mielekästä käyttöä, verkossa ja monimuotoisesti, niin, että he pystyisivät heti soveltamaan oppimiaan hyviä käytänteitä omassa opetuksessaan ja opettajayhteisössä toimiessaan. Opettajat ovat kriittisiä ja kiireisiä asiakkaita, joten oppimistehtävät ja niiden arviointi on suunniteltava tarkasti kohderyhmän olemassa olevat tiedot ja taidot huomioiden. Tähän on hyvä käyttää jonkinlaista ennakkokartoitusta. Koulutusprosessin edetessä voi käyttää monipuolisia itse- ja vertaisarvioinnin menetelmiä, ja päätteeksi koota osaamiseen ja mahdolliseen vaikuttavuuteen (oma opetus) liittyvää palautetta sekä kartoittaa “seuraavia askeleita”. Tämä osio jäsensi ajatuksiani ja tukee varmasti seuraavia työtehtäviäni, esim. verkkokurssien parissa.

 

Opetus- ja ohjausmenetelmäosaaminen

Standard

Olipa antoisia ja oppimisentäyteisiä rupeamia tämän teeman tiimoilta!  Erityisesti opintopiirimme heittäytyminen perehtymään Learning by Developing -malliin tutkivalla ja yhteisöllisellä otteella “ihmettelykysymyksineen” , osaamisperustaisine oppimisprosesseineen ja reflektoivine keskusteluineen jäi mieleen virkistävänä kokemuksena! – Ja mikä parasta, tunnen oppineeni ja ymmärtäneeni, mistä mallissa on kysymys! – Heräsi myös hinku päästä tätä mallia ihan oikeasti kokeilemaan. No, tällaista oppimista ja kehittämistä on työni täydennyskouluttajana ollut – opiskelun ohessa ja toisin päin!

Oli myös antoisaa tutustua muiden opintopiirien pedagogisten mallien esittelyihin ja menetelmäkokeiluihin. Paljon oli nähty vaivaa ja varmasti opittu! – Ja tuotoksista opimme me muut! Olen iloinen, että päädyin osallistumaan tähän teemaan, enkä suorittamaan sitä näytöillä. – Taatusti opin enemmän osallistumalla!

Omaksi opetusmenetelmäkokeiluksi minulla oli lukuisia vaihtoehtoja, joista valitsin Tyyt.fi -kurssien esittelyn ja koekäytön opintopiirini kanssa. Sain arvokasta palautetta kursseista ja mahdollisesti yhden ammatillisen koekäyttäjäryhmänkin! – Raportoin myös Tekijänoikeusvelho -verkkokurssini toteuttamisesta ja “samalla iskulla” sain tehtyä kurssin esittelymateriaalin, jota olen jo kerran toisessa yhteydessä päässyt käyttämään. – WINWIN!

Opettajan työ ammatillisessa koulutuksessa

Standard

Ammatillisen opettajan työtä ohjaavat lukuisat normit, määräykset ja ohjeistukset sekä eri rahoituslähteiden säännöt ja arviointikriteerit. Itse olen tehnyt 20 vuoden työuran pääasiassa opetushenkilöstön täydennyskoulutusten parissa, ja tottunut siihen, että ensin koulutushanke “myydään” rahoituslähteelle (esim. OPH): luetaan tarkasti, mitä painotetaan ja millä perusteella arvioidaan hakemuksia. – Jos ja kun rahoitus on saatu, koulutus myydään uudestaan kunnalle, kaupungille tai koululle, erilaisella “kielellä”.

Itselleni näissä opinnoissa tärkeintä antia oli palautella mieleen lainsäädäntöä ja asetuksia, jotka ohjaavat ammatillista opetusta, ja jälleen kerran huomata esim. hallituksen kärkihankkeiden ja oppilaitosten todellisuuden välillä oleva kuilu: Hankkeet kuulostavat hyvinkin järkeviltä ja tavoittelemisen arvoisilta, mutta arki oppilaitoksissa on usein tiukkaakin tiukempaa, ja resursseja uusien hankkeiden totetuttamiseen ei ole tarpeeksi. On leikattu ensin resursseja reippaasti ja sitten annetaan pieni rahoitus kärkihankkeen edistämiseksi. Keskustelin erään turhautuneen opettajan kanssa muutama päivä sitten, hän kommentoi melko kipakasti “digiloikkaa”… 😉

Toisaalta minulla on tuoreessa muistissa Tansanian Arushan opettajien koulutusrupeama ja vierailut monissa perusasteen- ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Kokemaani nähden meillä on paljon resursseja kehittää opetusta!

Oppimisympäristöjen moninaisuus

Standard

Oli yllättävän hyvä palautella mieleen oppimisympäristöjen erilaisia määritelmiä ja muistaa käsitteen laajuus ja oppimisympäristöjen moninaisuus. Oppimista tapahtuu koko ajan ja joka puolella, välillä tavoitteellisesti ja organisoidusti, välillä ihan vahingossa ja pyytämättä!

Olen viimeisen parinkymmenen vuoden ajan käyttänyt yli kahtakymmentä eri verkko-oppimisympäristöä ja nähnyt niiden kehityksen hyvinkin hankalista ja “kotikutoisista” ratkaisuista aidosti oppimista tukeviin ja käyttöliittymältään selkeisiin alustoihin. Moodle ja Fronter ovat laajalti opiskelu- ja koulumaailman käytössä ja soveltuvat kohtuullisen hyvin pitkäjänteiseen työhön. Myös sosiaalisen median suositut palvelut sopivat hyvin oppimisen tueksi. Erilaiset yhteisöllisen kirjoittamisen välineet, keskusteluryhmät, pelit, käsitekarttaohjelmat ja “ilmoitustaulu”-tyyppiset ratkaisut tuovat vaihtelua ja virkistystä verkko-oppimiseen. Opiskelijat jakavat onnistumisiaan mielellään verkossa. – Ja miksi ei välillä hauskoja kömmähdyksiäkin?

Ammatillisessa oppimisessa on käytössä  myös erilaisia simulaatiosovelluksia, pääsin viime keväänä tutustumaan koulutuskeikan yhteydessä mm. rekka-auton ohjaamo -simulaattoriin, joka teki minuun vaikutuksen! Myös sosiaali- ja terveysalalla on erinomaisesti toimivia ja hyvinkin autenttisia hoitoalaan liittyviä oppimisympäristöjä. Päästään hyvinkin lähelle autenttista tilannetta, ja aitoon työssäoppimiseen siirtyminen on turvallisempaa.

Tämän opintojakson tavoitteena oli, että me osaamme valita opetukseen tarkoituksenmukaisimmat oppimisympäristöt ja aineistot sekä hyödynnämme teknologian mahdollisuuksia, noudattaen tietosuojaan ja tekijänoikeuksiin liittyviä normeja ja periaatteita. Nämä asiat olivat minulla jo aika hyvin “hallussa” työni kautta, mutta totean jälleen, että aina oppii jotakin uutta. Nyt opin (muistin?) yhteisen dokumentin kirjoittamisesta mm. sen, että kannattaa sopia  tuotoksen formaatista ja lähdeviittausten muodosta tarkkaan jo heti aluksi. Näin loppufiilaus on paljon helpompaa! Olen myös näin marraskuun pimeänä ja sateisena aamuna hyvin kiitollinen tästä verkko-opiskelun mahdollisuudesta: ei tarvitse matkustella kukonlaulun aikaan junalla Hämeenlinnaan, vaan voi osallistua opintopiirin Skype-kokoukseen tai opintoryhmän verkkoluennolle ihan kotisohvalta! 🙂

 

Erityiset oppijat Suomessa ja Tansaniassa

Standard

Eilen osallistuin HAMKin verkkokokoukseen  Yksilöllisten oppimistarpeiden tunnistaminen -opintojaksolla. Tämä aihealue sisälsi paljon minulle uutta asiaa, ja olinkin erityisen motivoitunut osallistumaan yhteiseen ja yksilölliseen opiskeluun. Opintopiirimme valmisteli (pidimme neljä omaa verkkopalaveria Skypessä) Prezi-esityksen, jossa selvitimme, mitä on monialainen yhteistyö ja miten se toteutuu oppilaitoksissa. Minun “caseni” oli Meru Primary School täällä Tansanian Arushassa. Lisäksi oli pari ammatillisen oppilaitoksen esimerkkiä Suomesta. Ero on selvä: Suomessa on pitkälle kehittynyt monialaisen tuen ja oppilashuollon järjestelmä prosesseineen ja toimintamalleineen, täällä Tansanissa, ainakin valtion oppilaitoksissa, vastuu on opettajilla. Rehtorikaan ei aiheeseen juurikaan ehdi puuttua, hänellä on hallinnossa kädet täynnä töitä.

Täällä Meru Primaryssa Kuurojen yksikön oppilaat tulevat kouluun hyvin erilaisin valmiuksin, välillä puuttuu paljon käsitteitä, käytössä on vain vanhempien ja lapsen yhdessä kehittelemä “oma kieli”. Opettajat ovat hyvin kokeneita, he testaavat ja arvioivat oppilaan valmiuksia keskustellen vanhempien kanssa. He laativat yksilöllisen opiskelusuunnitelman kiswahilin kielen, matematiikan, englannin ja biologian (science) opiskeluun. Ryhmät ovat onneksi pieniä, 6-8 oppilasta, joten opettajalla on aikaa eriyttää opetusta ja auttaa yksilöllisesti. Lisäksi käytössä on hyvä digitaalinen välineistö ja verkkoyhteys sekä usein vielä ICT-asiantuntijan tuki ja apu.

Tansanian (valtion) ammatillisissa ja toisen asteen oppilaitoksissa tilanne on huomattavasti haastavampi erityisille oppijoille: he ovat samoissa, suurissa (esim. 70 opiskelijaa) ryhmissä “main streamin” kanssa, eikä tukea juurikaan ole. “Dropouteja” on paljon. Toisaalta täytyy todeta, että eilisen verkkokokouksen jälkeen Suomen tilannekin tuntui haastavalta: määrärahoja kuraattorien ja psykologien palkkaamiseen on leikattu ja vakavia mielenterveyden ongelmia ei pystytä aina ennakoimaan. Uhkaaviakin tilanteita sattuu. – Kyselin vastaavista tilanteista täällä Tansaniassa, niitä ei edes tunnistettu: opiskelijat ovat äärimmäisen motivoituneita, eikä opettajaa uhata fyysisesti eikä henkisesti. Osassa oppilaitoksista on myös käytössä ruumiillinen kuritus, joten pelkokin saattaa oppijaa ohjata. – Onneksi täällä Meru Primaryn kuurojen yksikössä ei käytetä ruumiillista kuritusta ja pedagoginen ote on kannustava ja aktivoiva!

Opintojakson tavoitteet olivat kunnianhimoiset, mutta koen ainakin osaksi ne saavuttaneeni: tunnen nyt Suomen (ja Tansanian) oppilashuoltoa ja moniammatillista yhteistyötä (tai sen puutetta) huomattavasti enemmän, tunnistan paremmin erityisen tuen tarpeita ja osaan tarvittaessa laatia HOJKSin yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa.

Oppimista vieretysten keskustellen

Standard

 

Opettajien henkilökohtaiset oppimissessiot alkoivat maanantaina, joka päivä on 3 sessiota, joihin osallistuu 1-2 opettajaa minun lisäkseni. Yritän luoda oppimisen ja pedagogisen keskustelun ilmapiirin vapautuneeksi ja lämpimäksi, jotta opettajat uskaltavat kertoa kokemuksistaan, kysellä ja ideoida. Nyt, kun olen täällä Meru Primaryssa jo toista kertaa, tunnelma onkin kotoisen tuttavallinen ja huumori kukkii! Olemme miettineet keinoja, joilla oppijat kokisivat onnistumisen elämyksiä esim. matematiikassa ja englannissa, jotka saattavat olla haasteellisia varsinkin pienemmille oppijoille. – Helpot Kahoot-harjoitukset tunnin alussa vapauttavat tunnelmaa ja virkistävät aivot vastaanottavaisemmiksi uudelle asialle. Kehumista, kannustusta ja “vierihoitoa” kaivataan sekä opettajien että oppijoiden kanssa.

Eräs tärkeä teema on opetuksen eriyttäminen niin, että otetaan oppijan lähtötilanne huomioon. Toisilla oppijoilla on kuurouden lisäksi muitakin oppimisvaikeuksia, ja niiden selvittäminen keskustellen opettajien, vanhempien ja ehkä lääkärinkin kanssa on tarpeellista. Toisaalta osa oppijoista on huippunopeita oppimaan ja he saattavat pitkästyä koko luokan opetuksen tahdissa. Kuurojen yksikössä on erinomainen tietotekninen varustus, esim. tablet-laitteet ja kannettavat sekä kosketustaulu käytettävissä, joten esim. niiden avulla voi opetusta eriyttää vaikkapa antamalla edistyneemmille hieman haastavampia lisätehtäviä ja keskittymällä hieman verkkaisempien ohjaamisen ja kannustamiseen.

Kuurojen yksikössä pidetään lähes joka ilta ICT-kerhoja, joihin oppijat osallistuvat innokkaasti. Taidot erilaisten oppimispelien, toimisto-ohjelmien ja sosiaalisen media sovellusten käytössä kehittyvät hyvää vauhtia!

Kirita neuvoo Msuyalle blogin tekemistä. – “Vierihoitoa” parhaimmillaan!kirita-ja-msuya

Erityisopetusta Arushassa

Standard

Opetusharjoitteluni Arushassa alkoi kahden päivän seminaarilla Makumirassa Tumainin yliopistossa, jossa on meneillään PITA-projekti, joka edistää toisen asteen erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden oppimista ja tukea. – Tavoitteet ja teemat ovat osittain samoja, kuin “Arusha, kuule!” -hankkeessamme, ala-asteella, kuurojen yksikössä. Olin mukana sekä osanottajana että työpajaohjaajana matematiikan työpajoissa. Niissä perehdyttiin oppijaa aktivoiviin, toiminnallisiin menetelmiin matematiikan opiskelussa. Liikuttiin, leikittiin, ratkottiin ryhmissä ongelmia, pelattiin oppimispelejä… hauskaa ja äänekästä! Toisen asteen matematiikan opettajat, jotka opettavat erilaisista oppimisvaikeuksista kärsiviä opiskelijoita, olivat innoissaan!

Vastaavia menetelmiä edisti täällä Meru Primaryssa viikon verran myös Maarit Rossi, Suomessa ja maailmalla mainetta niittänyt matematiikan opettaja, joka on tehnyt loistavaa työtä matematiikan opetuksessa ja julkaissut myös Paths to math -nettimateriaalin, joka on todella tutustumisen arvoinen.

Makumiran seminaari oli korkeatasoinen, luennot ja työpajat olivat “ajan hermolla”, aiheina mm. inkluusio, eriyttäminen ja erilaiset oppimisvaikeudet. Lisäksi professorit ottivat tiukasti kantaa täällä Tansaniassa vielä valitettavan yleiseen ruumiilliseen kuritukseen: se ei edistä oppimista, voi jopa johtaa syrjäytymiseen ja koulun keskeyttämiseen. Uskon, että näillä puheenvuoroilla, keskusteluilla ja PITA-projektin seuraavilla implementointitehtävillä on vaikutusta kurittamisen vähenemiseen. – Täällä Meru Primaryn kuurojen yksikössä en kertaakaan ole nähnyt ruumiillista kurittamista ja olen siitä hyvin ylpeä ja onnellinen!

Makumiran seminaari tuki hyvin juuri alkanutta opiskeluani HAMKin opettajan pedagogisissa opinnoissa. Sain hyvin oppimisvaikeuksien englanninkieliset käsitteet haltuun ja seuraavaksi haastattelen yhtä erityisopettajaa opiskeluuni liittyen. Pyrin selvittämään, minkälaisia käytäntöjä täällä Meru Primaryssa on monialaiseen tai moniammatilliseen yhteistyöhön erityisopetuksessa. Haasteet ovat täällä isompia ja resurssit vähäisempiä, mutta hyvää työtä tehdään sekä täällä että kotimaassa!

Nyt istun täällä “ICT-Wizardien” huoneessa kirjoittelemassa, äsken pidimme Matias Hynysen kanssa kuurojen yksikön 5.- ja 6. -luokkalaisille ja opettajille blogiopetusta, he osallistuvat My School -“maailman blogiin”, jonne voi kirjoittaa “mistä koulusta tahansa, millä kielellä tahansa” – ainakin melkein! Laitan linkin blogiin, kun se on julkaistu.